Jätemylly

Meikäläinen ei ole koskaan osannut olla kovinkaan ronkeli ruokien suhteen. Varmaan osittain johtuu geeneistä. Jossain Prisma-dokumentissa joskus puhuttiin, että geenit määrittävät itseasiassa todella paljon sitä, kuinka varauksettomasti tykkää ruoista ja miten kokee eri maut eli toiset vaa on ronkelimpia syntyessään ku toiset ja sitä ei voi edes harjoittelemalla kokonaan muuttaa. Toisaalta lapsuuden kodissani äiti ja isä tekivät joka päivä ruokaa ja jos 80-luvulla eksoottisin ruoka joka kotikokkailussa tiedettiin oli Hawajin leike niin voinette hyvin kuvitella millasia ruokia silloin normaalisti syötiin.

Sehän oli sitä karjalanpaistia, maksapihviä, janssoninkiusausta ja leikkelelautaisa silleineen ja alatoopeineen. Ei siinä arvannu alkaa ronkeliksi ku ois muuten jäänny ilman ruokaa, mutta mullehan kelpasi tuputtamattakin. Kerroinkin ylpeänä ekalla luokalla, että lempiruokani on maksapihvit. (edelleen aika kärkisijoilla)

Näistä hyperkulinaristisita lähtökohdista elämään ponkaisseena olenkin oppinut tykkäämään lähes tulkoon kaikista ruoista. (tosin enhän mä ole maistanut kaikista maailman ruoista ku varmaan promillen) mutta aina kun on mahdollisuus vaikka matkoilla syödä jotain jota en ole koskaan syönyt niin otan kyllä takuuvarmasti sellaisen annoksen. Joskus tulee huteja ja toisinaan taas yllättyy todella myönteisesti.

Kokeilemisajattelutapani on myös aiheuttanut sen, että vaikka pidän erittäin paljon fine dining -ruoista prameissa ravintoloissa niin ihan yhtä suurella antaumuksella voin syödä vaikka kylmää maksalaatikkoa.

Mulle kyse on vain mauista. Jos joku on hyvää niin se on silloin musta hyvää ihan sama vaikka se näyttäisi ulosteelta kuten eräskin pääsiäisherkku. Toki arvostan hienojen ravintoloden panostusta ruoan ulkonäköön, mutta mulle se on vain lisäarvo, jota odotan saavani juuri siellä hienossa ravintolassa. Myös raaka-aineet ja laatu merkitsevät, mutta ne eivät ole minulle mitään sellaista, jota ilman en missään nimessä tulisi toimeen. Toisena hetkenä voin syödä vaikka verilettuja lounaaksi suurella ruokahalulla.

Ja toisinaan teen kotona vaimon kanssa bliniannoksen kaikkine tykötarpeineen lähtien mädistä ja smetanasta. Ei mulla ole tarvetta nyrpistää nokkaani sellaisille ruoille, jotka "yleisen käsityksen" mukaan ovat pahoja tai ovat sivistymättömien ja epäkulinarististen moukkien ruokaa.

Mä rakastan ruokaa varauksettomasti!